Sivistys on ihmisen oikeus mutta yhtälailla velvollisuus, sitä että ollaan ihmisiksi.
Sivistysvaltio ei ole varsinaisesti virallinen termi, jolla on jokin täsmällinen merkitys, mutta puhekieleen sille on vakiintunut oma käyttötapansa. Termiä käytetään retorisesti, saatetaan kysyä, ”onko sivistysvaltiossa mahdollista” toimia tavalla x, jota kysyjä pitää huonona, tai voidaan kysyä, ”onko Suomi sivistysvaltio”, kun se toimii ja kohtelee ihmisiä jollain ikävällä tavalla.
Sivistysvaltio näyttäisi tällaisessa puheessa tarkoittavan valtiota, joka noudattaa kansalaisten perusoikeuksia ja muutoinkin toimii jotenkin inhimillisten perusperiaatteiden mukaisesti. En suinkaan vastusta tällaista sisältöä mutta haluan nähdä sivistysvaltion olennaisesti laajempana käsitteenä.
Käyttökelpoisin ja läheisin vastine olisikin mielestäni hyvinvointivaltion käsite ja traditio, ja sen
jatkajaksi mutta myös eräänlaiseksi haastajaksi haluan sivistysvaltion asettaa. Siinä ei ole kyse vain
jonkin järjestelmän luomisesta eikä kyse ole vain palvelujem turvaamisesta kansalaisille. Sivistysvaltiolla
tarkoitan valtiota, joka tietoisesti perustaa oman olemassaolonsa sivistyksen vaalimisen ja sen
turvaamisen, sivistyksessä elämisen varaan.
Kysymys on äärimmäisen ajankohtainen sillä mikäpä muu yhteiskuntaa oikeastaan pitää koossa ja turvaa jotenkin ihmisarvoisen elämän kuin sivistys. Siksi tarvitsemme nyt sivistysturvan luomista samaan tapaan kuin aikanaan luotiin suomalaisen yhteiskunnan suuri onnistuminen, sosiaaliturva. Sivistysturva on kuitenkin vielä laajempi ja laaja-alaisempi asia kuin jokin järjestelmä, se on pikemmin asenne ja lähtökohta koko yhteiskunnan olemassaolon turvaamiselle.
Sivistys on ihmisen oikeus mutta yhtälailla velvollisuus, sitä että ollaan ihmisiksi.
