Kolme opettajaa istuu elokuisessa puutarhassa. Kaikilla heillä on pian edessään suuri tuntematon – uusi luokka, uudet pienet ensimmäisen luokan oppilaat ja uudet vanhemmat.
Kaikki lähtee alusta, ja sekös opettajia jännittää.
Jännittämiseen ei auta kokemus, ei innostus tai motivaatio. Opettajat lohduttavat toisiaan sillä, että tulevista oppilaistakin tuntuu ennen koulu alkua ihan samalta.
Ilmassa on vain kysymyksiä. Osaanko? Muistanko? Huomaanko? Mites se ensimmäinen
päivä kannattikaan rakentaa? Suorat ja kaaret taululle? Mitä, jos joku pienistä itkee lohduttomasti?
Päätetään perustaa whatsapp-ryhmä – sen avulla voidaan nopeasti jakaa asioita. Ryhmän nimeksi tulee SUPEROPET!
Viestit lentelevät bittiavaruudessa ensimmäisen päivän jälkeen.
“Turhaan jännitin!”
“He ovat ihania!”
“Joo, meni tosi hyvin!”
Ensimmäisen luokan opettajat tuntevat usein olevansa kaikkea muuta kuin superopettajia. Aina voisi tehdä kaiken vähän paremmin. Rimaa hilataan korkealle, mutta välillä ryhmässä tsempataan myös laskemaan sitä.
“Kuolen väsymykseen!”
“En osaa opettaa, kässätunnin jälkeen tekee mieli syödä omat ja toisten suklaat.”
“Nyt lopetat sen miettimisen, viikonloppu ensin!”
Jaetaan kuvia, onnistumisia ja sydän-hymiöitä. Vitsaillaan, tsempataan ja lohdutetaan.
Iloitaan onnistumisista.
“Mun luokka hiihtoretkellä, maailman ihanimmat tyypit!”
“Nämä metsäretket ovat parhautta. Tässä näkee, miten tärkeää ryhmäytyminen on…”
“Kaksi oppilasta ymmärsi tänään lukemisen, tuli kyyneleet silmiin.”
“Millä lukualueella liikutte nyt matikassa? Onko kymppiparit jo hallussa?”
Ryhmän viesteistä piirtyy selkeästi esiin ilo työstä, jota saa tehdä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa opiskeltu vuosi on mennyt olosuhteisiin nähden erittäin hyvin. Ajatella, että saimme näin ihanat luokat. Osattiin kuitenkin! Hyvä me.
Keväisessä puutarhassa superopet ovat helpottuneita ja iloisia – takana on pienten oppilaiden ensimmäinen kouluvuosi, ja se on ollut monin tavoin onnellinen niin koululaisille kuin opettajillekin.
Mutta, hei – millä tarinalla aloitatte tokaluokan? Pitäisikö miettiä yhdessä matematiikan sisältöjä suhteessa opetussuunnitelmaan? Kässätunneilla virkataan. Mulla on yksi hyvä toiminnallinen äidinkielen juttu.
“Apua, mä en muista mitään…”
“ Nyt mua alkoi jännittää…”
“Hei, superopet – kesäloma ensin!”
Nähdään elokuussa taas puutarhassa – tavoitteena toinen, yhtä onnellinen vuosi.
Kiitos 1A-, 1B-, ja 1C-luokat. Olette ihmeellisen ihania!
Terveisin Ilona, Johanna ja Helena
Helsingin Rudolf Steiner -koulu
