Eskarilaisesta koululaiseksi

Mikä on lapsuuden kuningasvuosi? Mitä on koulukypsyys? Mitä lapsen on pitänyt saada kokea, ennen kuin hän siirtyy kouluun? Millainen merkitys ryhmässäolemisen taidolla on koulukypsyyteen? Muun muassa näistä kysymyksistä puhuu artikkelissaan luokanopettaja Maria Karikoski.

Esikoulussa kuusivuotiaat lapset saavat nauttia vapaasta leikistä – onneksi – sillä he elävät täysin leikin ja mielikuvituksen maailmassa keskellä suurta kasvupyrähdystä ja liikkumisen tarvetta. Lapset tahtovat seikkailla toistensa kanssa yhdessä suunnitelemissaan ja luomissaan leikkimaailmoissa käyttäen mielikuvitustaan vapaasti. Tässä iässä lapsi haluaa olla itse itsensä opettaja, josta johtuukin, että eskarivuotta kutsutaan toisinaan kuningasvuodeksi. 

Kuningasvuottaan viettävä lapsi saa nauttia roolistaan täysin rinnoin. Vapaan leikin ja ohjatun toiminnan kautta vastuu omista teoista ja niiden myötä aukeava vapaus alkavat kuitenkin hahmottua. Itsenäinen ajattelu vahvistuu mielikuvitusleikkien kautta, ja kun rinnalla kulkee aikuisia, jotka eivät tee liikaa lapsen puolesta vaan kannustavat lasta omatoimisuuteen, kokee lapsi onnistumisen tunteita, jotka vahvistavat itsetuntemusta ja luottamusta omaan osaamiseen. 

Päiväkodissa on opeteltu olemaan ryhmässä ja ottamaan toiset huomioon, harjoiteltu arjessa kauniita ja kohteliaita tapoja, leikitty mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä ja nautittu lapsuudesta täysin rinnoin. Eskarivuoden aikana nämä jo opitut taidot vahvistuvat, jolloin onkin oiva tilaisuus kannustaa lasta yhä enenevässä määrin omatoimisuuteen ja itsenäiseen toimimiseen antaen lapselle vastuuta omista tekemisistä kuitenkin lapsen ikä ja taidot huomioiden. Kasvattajilla on erinomainen tilaisuus luoda lapselle ympäristö, jossa lapsi saa turvallisesti kasvaa ja kehittää kouluvalmiuksia –  taitoja, joita lapsi tarvitsee koulumaailmassa ja elämässä ylipäätään. 

Koululaiseksi kasvaessa koulukypsyys vahvistuu. Lapsen näkökulma olla itsensä opettaja muuttuu tarpeeksi olla oppilas. Lapsen fyysinen tarve liikkua ja vaikeus pysyä paikallaan usein lieventyy, kun pikkulapsikauden kasvutahti rauhoittuu fyysisten mittasuhteiden muuttuessa ja kun raajojen nopea kasvu ohitetaan. Lapsella on yhä tarve liikkua ja leikkiä, mutta tiedonjano kasvaa ja lapsi haluaa luontaisesti saada tietää miten asiat oikeasti ovat.

Kouluun tullessaan lapsen on kyettävä irtautumaan kodistaan ja myös kodin on kyettävä irtautumaan lapsestaan. Lapsen itsetunnon kannalta on suotavaa, että hänellä on riittävät taidot, joilla hän myös itse kokee selviävänsä. Toistuvat liian suuret vaatimukset ja epäonnistumiset lannistavat ja saattavat viedä ilon koulutyöstä. Yleensä 6-7-vuotias lapsi on kuitenkin innokas ja utelias oppimaan ja ottamaan vastaan uusia asioita ja näin ollen myös valmis siirtymään koulumaailmaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapsen yksilöllinen kehitystahti vaihtelee ja siinä missä jotkut viisivuotiaat voivat osoittaa jo monelta osin koulukypsyyttä, toisilla lapsilla aito koulukypsyys saavutetaan vasta 8-vuotiaana.

Koulukypsyyden peruspilareiden voisi siis ajatella olevan ryhmässä olemisen taito ja luottamus elämään. Koulun aloittamista helpottaa, jos lapsi osaa odottaa ja malttaa vuorotella sekä sietää pettymyksiä ja turhautumisia riittävän hyvin. Oppimisen eteen joutuu toisinaan ponnistelemaan. Se on välillä työlästä ja turhauttavaa, mutta rakentaa vankkaa pohjaa elämälle. Koulun aloittamista helpottaa myös, mikäli lapsi pystyy hakeutumaan muiden lasten seuraan ja toimimaan kavereiden kanssa. Kodin perusturvalla, aikuisten läsnäololla, kannustamisella ja huolenpidolla on suuri merkitys lapsen koulunkäyntiin. Kunnon yöunet, säännölliset ruoka-ajat, riittävä ulkoilu ja liikunta antavat pienelle ekaluokkalaiselle voimavaroja, joiden myötä jaksaa sitoutua koululaiseksi ja iloiseksi oppijaksi. Steinerkouluissa koulutien aloitusta pehmentää myös mahdollisuus solahtaa toisinaan opetuksessa satujen ja tarinoiden maailmaan sekä mielikuvituksen kautta vapaaseen leikkiin. Satujen ja tarinoiden maailmaan ekaluokkalainen pääsee luontevasti opettajan kertoessa niitä päivittäin opettaessaan lapsille uusia asioita. Myös vapaaseen leikkiin steinerkouluissa on oiva mahdollisuus ensimmäisillä luokilla mm. viikottaisilla metsäretkillä – ja toki myös välituntisin.

Ensimmäisenä koulupäivänä ekaluokkalainen astelee kouluun suuri tyhjä reppu selässään. Ilmassa on jännitystä ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kuningasvuoden varmuus omasta olemisesta muuttaa muotoaan: koulumaailmaan astuessa ollaan koko yhteisön pienimpiä ja nuorimpia, ei ehkä osatakaan vielä ihan kaikkea. Omasta opettajasta tulee ryhmän turva, joka huolehtii ja luo turvallisen ilmapiirin lapsille, jotta heillä on mahdollisuus oppia ja ottaa vastaan uusia asioita. Opettajan tehtävä on olla läsnä, luoda rauhalliset puitteet ja kannustaa lasta ajattelemaan, havaitsemaan, huomioimaan ja tutkimaan. Ja ennen kaikkea antaa lapselle aikaa kasvaa koululaiseksi.

Ensimmäisenä päivänä steinerkoulussa on tapana piirtää taululle suora ja kaari, opettajan mallin mukaan. Kuinka jännittävää se onkaan!  Jännitys laukeaa kuitenkin ensimmäisten päivien aikana ja lapsi aloittaa oman, mutta kuitenkin yhteisen matkan yhteisönsä jäsenenä. Tyhjä reppu täyttyy hiljalleen.