Miksi steinerkasvatus?
Steinerkasvatuksen erityispiirteitä
- LÄHESTYMISTAPA – steinerpedagogiikassa lähestytään opetettavia asioita kokonaisuudesta käsin.
- SADUISTA ELÄMÄKERTOIHIN – kerronnalla herätetyt mielikuvat vahvistavat empatiakykyä ja tuovat tunne-elämyksiä opetukseen.
- KUVAOPETUS – tarkoittaa opettajan kertomien kertomuskuvien muuntumista lapsen sisäisiksi mielikuviksi.
- TAIDE OPETUKSESSA – puhuttelee koko ihmistä ja tasapainoittaa oppimisen kokonaisuutta. On keskeinen menetelmä steinerkasvatuksessa.
- TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN – tavoitteena on tahdon kasvattaminen, aloitteellisyyden herättäminen, kyky tarttua asioihin.
- LUOVA LEIKKI – erityisesti varhaiskasvatuksessa vapaa leikki nähdään mielikuvituksen kasvattajana ja luovuuden lähteenä.
- MUOTOPIIRUSTUS – on keskittynyttä muotojen hahmottamista ja käsivaraista piirtämistä, jolla tuetaan mm. silmän ja käden koordinaatiota.
- EURYTMIA – on liikuntataidetta, jossa musiikki ja lausunta muunnteaan liikkeen ja eleen taiteeksi, näkyväksi puheeksi.
- ALKUOPETUS ILMAN PULPETTEJA – ”penkkipedagogiikka” mahdollistaa tilan monipuolisen käytön ja siinä liikkeen kautta tapahtuvan oppimisen ja opettamisen.
- VARHAINEN KIELTEN OPETUS – alkaa laulujen, leikkien ja runojen kautta ensimmäisellä luokalla, usein jo steinerpäiväkodissa kahdella vieraalla kielellä.
- ILMIÖKESKEISESTI LUONNONTIEDETTÄ – konkreettisesti havainnoiden ja kokeillen edetään kokemuksesta käsitteeseen.
- TEMPERAMENTTIKASVATUS – perusajatuksena on kehittää ja hyödyntää vallitsevan temperamentin positiivisia mahdollisuuksia.
- OPPIKIRJAT TEHDÄÄN ITSE – vihkotyö edistää omatoimisuutta ja opitun aineksen työstämistä.
- OPITAAN JAKSOISSA – jolloin kokonaisuuksien hahmottaminen ja tiedon prosessointi on helpompaa ja syvällisemmän kiinnostuksen aiheeseen on mahdollista herätä. Jakson pituus on yleensä 3-6 viikkoa.
- RYTMI OPPIMISESSA – steinerkasvatuksessa tuetaan lapsen ja nuoren kasvua tietoisesti erilaisten rytmien kautta – oppituntien, koulupäivien, jakso-opetuksen kuin kouluvuodenkin sisällä huomioidaan tasapaino erilaisen tekemisen välillä.
- MONIPUOLISUUS ARVIOINNISSA – oppimisen ja osaamisen näyttäminen erilaisilla tavoilla on steinerkoulussa luontaista.
- RYTMISTÄ HUOLEHTIMINEN: säännöllinen päivärytmi ja vuodenkierto töineen ja juhla-aikoineen tukee tervettä fyysistä kehitystä ja luo turvallisuutta
- AISTIEN KEHITYKSEN TUKEMINEN: aistivaikutelmien laatuun kiinnitetään erityistä huomiota; pieni lapsi on avoin kaikelle aistien kautta välittyvälle eikä pysty itse suojautumaan orgaanien kehitykselle haitallisilta vaikutelmilta
- LAPSEN JÄLJITTELYNTARPEESEEN VASTAAMINEN: koska alle seitsemänvuotias lapsi oppii pääasiassa jäljittelemällä ja liittyy ympäristöön ja maailmaan konkreettisesti toimien ja tehden, käsillä käsittäen, painotetaan varhaiskasvatuksessa kodinomaisen ympäristön ja kotitöiden tärkeyttä; kun lapsi näkee ja kokee ympärillään ihmisten tekemää työtä – tavallisia kodintöitä, ruuanlaittoa, siivousta, käsitöitä, puutarhanhoitoa, joihin hän voi vapaasti jäljitellen liittyä – saa hän monipuolisia virikkeitä ja mahdollisuuden kehitysvaihetta vastaavaan omaehtoiseen oppimiseen
- MIELIKUVITUSKYVYN VAALIMINEN: taiteellinen toiminta – satuhetki, nukketeatteri, maalaus, piirtäminen, muovailu, satuliikunta – elävöittää mielikuvitusta
- VAPAALLE LEIKILLE TILAN ANTAMINEN: leikki on lapsen ominta toimintaa ja vapaalla leikillä on keskeinen sija jokaisessa päivässä
- LUONNONMUKAINEN RAVINTO: ruoka valmistetaan käyttäen biodynaamisesti tai luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita ja puhtaita lisäaineettomia elintarvikkeita
- KASVATTAJAN ITSEKASVATUS: kasvattaja on pienelle lapselle esikuva; hän opettaa sen kautta, miten toimii, tuntee ja ajattelee; kasvatus on siten pohjimmiltaan itsekasvatusta, pyrkimystä olla jäljittelemisen arvoinen esikuva
- LUOKKAMUOTOISUUS – antaa oppilaalle turvallisen sosiaalisen piirin koko kouluajaksi.
- OMA LUOKANOPETTAJA – vastaa pääasiallisesti opetuksesta ensimmäiset 6-8 vuotta.
- KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖ – ehdottoman tärkeää. Usein vanhemmista muodostuu myös oma toimiva yhteisönsä.
Edellisistä nostoista sekä steinerkasvatuksesta laajemmin voi lukea lisää Steinerkoulun ABC – leikistä luovaan ajatteluun -kirjasta (Jarno Paalasmaa, INTO-kustannus, 2019).
KIRJAA ON SAATAVILLA MYÖS USEISTA STEINERKOULUISTA JA STEINERKASVATUKSEN LIITOSTA.
Havainnosta ymmärrykseen
Todellinen maailma ympärillämme on täynnä kiinnostavia ilmiöitä. Ympäristön ja elämän havainnointi on lapsille luontaista. Maailma on täynnä ihmeitä! Havainnointi on pienelle lapselle tie jäljittelyyn ja oppimiseen. Lukioikäisten nuorten jalat pysyvät maassa konkreettisten havaintojen kautta. Steinerkasvatuksessa maailmaa havainnoidaan jatkuvasti. Lapsi ja nuori harjoittaa havainnointikykyään taiteen kautta,
Kasvatus vapauteen
Steinerkasvatuksen keskeisin tavoite on vapauteen kasvattaminen. Se ei tarkoita ns. vapaata kasvatusta – vapaus ei ole menetelmä, vaan päämäärä. Tavoitteena on kasvattaa itsenäisesti ajattelevia aikuisia, jotka ymmärtävät oman toimintansa syyt ja seuraukset ja ottavat niistä vastuun. Pyrkimyksenä on, että jokainen luo itse oman maailmankuvansa ja
Eri ikäisille eri tavoilla
Ikäkausiopetus tarkoittaa juuri sitä – että jokaisella ikävaiheella on omat kehityksen askeleet, jotka otetaan huomioon opetuksen ja kasvatuksen käytännöissä. Jäljittelystä edetään asteittain itsenäiseen tekemiseen ja ajatteluun. Steinerkasvatuksen menetelmät perustuvat ihmisen tietoisuuden evoluutioon. Varhaiskasvatus Alle kouluikäisen lapsen kasvun painopiste on fyysisessä kasvussa, tahdon ja toiminnallisuuden alueella.
Koko keho oppii
Steinerkasvatuksessa on tärkeää saada ihminen kokonaisvaltaisesti mukaan oppimistapahtumaan. Sen lisäksi, että opetuksessa pyritään puhuttelemaan ajattelua, tunnetta ja tahtoa – on tärkeää, että ihminen oppii käyttämään kehoaan monipuolisesti. Alkuopetuksessa steinerkouluissa käytetään yleisesti muuntuvaa luokkatilaa, jossa perinteisten pulpettien sijasta on penkit. Luonnossa liikkuminen kuuluu säännölliseen koulurutiiniin varsinkin
Yhteisö kantaa ja kasvattaa
Steinerpäiväkoti ja -koulu muodostavat aina yhteisön, jossa kokonaisuus rakennetaan yhdessä: lapsien, vanhempien ja työntekijöiden kanssa. Tuttu ja turvallinen yhteisö antaa mahdollisuuden ruohonjuuritason kansalaistoimintaan – vanhemmat voivat olla halutessaan merkittävä osa yhteisön toimintaa. Lasten kasvaessa vertaisyhteisöllä on iso merkitys myös vanhemmille. Steinerkasvatus on yhdessä kasvamista. ”Arvostan
Ilo tehdä, osata ja oppia
Mikä on se ihmelääke, joka auttaa oppimisessa? Se on ilo. Steinerkasvatuksessa lapsi ja nuori näkee oman tekemisensä ja oman edistymisensä – omien kättensä jäljet ja voi iloita niistä. Se, että ollaan ja tehdään yhdessä tuottaa iloa. Iloita voi niin monesta asiasta – ja on tärkeää
Kohtaamisen pedagogiikka
Keskustelu, kuuntelu ja kohtaaminen ovat steinerkasvatuksen ytimessä. Se edellyttää kiireettömyyttä ja läsnäoloa hetkessä. Lapsen ja nuoren suhde itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön kasvaa kohtaamisissa. Opettajan ja kasvattajan tärkein tehtävä on yhteyden luominen lapseen ja nuoreen. VARHAISKASVATUKSESSA Steinerpäiväkodin päivässä on monia hetkiä, jolloin lapsi tulee aidosti
Tekemisen meininki
Toimeen tarttuminen. Itse tekeminen omin käsin. Steinerkasvatuksen työtavat tukevat monipuolisesti erilaisia työskentelytaitoja. Ponnistellen syntyy valmista. Toiminnallisuus tekee lapsesta ja nuoresta aktiivisen toimijan. VARHAISKASVATUKSESSA Steinerpäiväkodeissa leivotaan ja laitetaan, siivotaan ja tehdään kädentöitä. Puuhataan ulkona ja leikitään, leikitään, leikitään. Steinerpäiväkodissa on aina menossa jotakin. Valmistellaan vuodenaikajuhlia,
Elävä kiinnostus maailmaan
Kasvatuksen tärkeimpiä tehtäviä on herättää ja pitää yllä lapsen ja nuoren kiinnostusta maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan. Kyky hämmästyä ja ihmetellä on portti motivoituneeseen uuden oppimiseen. VARHAISKASVATUKSESSAlapsen kiinnostus maailmaan herää jäljittelyn kautta. Lapsi seurailee luontaisesti läheisten ihmisten puuhia ja kiinnostuu niistä. Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa kiinnitetään